Meksikon matkavinkit

Nyt tulee poikkeuksellinen postaus ja vaihtelua hiusteemaan, sillä sain niin paljon kysymyksiä liittyen Meksikon matkaani. Ajattelin, että on helpointa kirjoittaa aiheesta ihan oma blogipostaus ja samalla koota nämä vinkit itsellekkin muistoksi.

Kiersimme tosiaan ystäväni kanssa Jukatanin niemimaata reppureissulla reilut kaksi viikkoa ja tarkoituksena oli nähdä mahdollisimman paljon sekä tutustua meksikolaiseen kulttuuriin. Matka oli todella onnistunut ja kyllä, rakastuin maahan sekä kulttuuriin aivan täysin! Paikalliset olivat äärimmäisen ystävällisiä sekä avuliaita ja olo tuntui koko reissun ajan turvalliselta. Turismi on hyvin tärkeä tulonlähde Meksikolle, joten sitä halutaan myös turvata ja esimerkiksi Jukatanin niemimaa on erittäin vahvaa turistialuetta. Sieltä on siis helppoa aloittaa reissaaminen Meksikossa jos sinne päin haluaa matkustaa. Meillä matka oli omatoiminen ja seuraavaksi tiivistelmää reissustamme sekä omia hyväksi koettuja matkavinkkejä.

Saavuimme iltaa vasten Cancunin lentokentälle ja itseasiassa matkan varmaan isoin ärsytyksen tunne tuli vastaan juuri saapuessa. Emme olleet tajunneet tilata taksia etukäteen hotellille, emmekä tienneet, että taksit ovat yhteistuumin sopineet yhteisen järkyttävän kalliin hinnan kuljetuksille. Hintapyyntö noin 15 kilometrin kuljetukselle oli 1700 pesoa eli euroissa 90,75€. Vaikka kuinka kuljimme kysymässä hintoja, niin jokaisella se oli sama ja Uber app näytti, ettei yhtäkään autoa ollut lähimaillakaan. Lopulta saimme tingittyä hinnan 1400 pesoon eli 75 euroon, joka oli edelleen ylikallis. Myöhemmin selvisi, että taksikuskit ovat blokanneet Uber kuskien mahdollisuudet päästä kentälle päivystämään, mutta valtio on alkanut puuttumaan tähän, jotta turisteilla olisi enemmän mahdollisuuksia kuljetuksiin. Vinkkini siis onkin, että tilaa kuljetus etukäteen, jotta pääset halvemmalla. Vertailuna, että lähtiessä otimme Uberin keskustasta lentokentälle ja se maksoi 370 pesoa eli 19,75€. Uberin käyttö Meksikossa on turvallista ja varmistimme tämän hotellilta. Sielläkin myönnettiin, että taksien hinnat ovat hieman karanneet käsistä ja kyydin hinta voi vaihdella suuresti.

Meidän ensimmäinen hotelli Cancunissa oli itse asiassa reissun hienoin ja kallein. Olimme valinneet tietoisesti isomman hotelliresortin, jotta saisimme vain rentoutua ensimmäiset lomapäivät meren rannalla. Tämä osottautui hyväksi ratkaisuksi ja puitteet tähän olivat täydelliset. Kunhan vain vetäytyi mahdollisimman kauaksi uima-allas alueelta rantatuoliin, sillä nämä resortit on luotu vahvasti turistien viihdyttämiselle. Meidän hotelli oli täynnä muun muassa jenkkituristeja ja musiikki sekä ohjelmat pauhasivat täysillä koko päivän ajan. Itse kun haluaa tutustua mahdollisimman paljon aina matkustaessa aitoon ja paikalliseen kulttuuriin, niin tällaisella resortilla en koe, että se aivan toteutuisi. Toki ymmärrän, että esimerkiksi lapsiperheille ja helppoa lomaa etsiville tällainen on unelma ratkaisu. Oli kuitenkin ihana fiilis lähteä kolmen yön jälkeen jatkamaan resortilta matkaa.

Merimaisemat Westin & Spa resortilla oli ihanat.

Seuraava kohteemme oli paljon hehkutettu Holboxin saari, jota kutsutaan Meksikon paratiisisaareksi. Meillä oli suuret odotukset tälle kohteelle, mutta suoraan sanottuna saari ei ollut lähelläkään paratiisia maisemiltaan. Kadut tulvivat veden ja savivellin sekoitusta ja oli vaikeaa kävellä kastelematta jalkojaan savisessa vedessä. Myös taannoinen myrsky oli aiheuttanut sen, että rannat olivat täynnä haisevaa ja mutaista merilevää, joten puhdasta rantaviivaa oli hyvin vähän tarjolla. Kuitenkin kaikesta tästä huolimatta, saaren tunnelma oli aivan ihana ja paikalliset äärimmäisen ystävällisiä. Holboxilta löytyy myös erinomaisia ravintoloita ja meidän reissun kohokohdaksi osottautui kolmen saaren kierros, joka maksoi 600 pesoa eli noin 32€. Myös yhdelle saarelle piti maksaa erillinen 90 peson eli 4,80€ hintainen pääsymaksu, koska se oli luonnonsuojelu aluetta. Saarireissu sisälsi venereissun kolmelle erilaiselle saarelle, jossa saimme kävellä paratiisimaisemissa, uida raikkaassa cenotessa sekä bongata lintuja. Näimmekin muun muassa pelikaaneja, merikotkia ja flamingoja. Kokemus oli mieletön ja mielestäni aivan “must” juttu jos tälle saarelle menee! Kuulimme myös, että Holboxilla ei normaalisti ole tuollaista merilevä ongelmaa, joten meillä oli ilmeisesti vain huonompi ajankohta ja ymmärrän, ettei luonnolle voi mitään. Tämä ei vaikuttanut mitenkään negatiivisesti kokemukseen saaresta ja voisin mennä milloin vain uudelleen. Kuitenkin tieongelma lienee pysyvä, koska saarella ei ole viemäriverkostoa sadevedelle ja paikalliset ajelevat siellä mönkijöillä, joka kuluttaa savisia hiekkateitä. Tiet siis painautuvat kuopille ja koska paikoittain sataa runsaasti, jää vesi kellumaan kaduille. Holboxin kaduille kannattaa siis mennä sellaisilla kengillä, jotka saavat huoletta kastua.

Kuva Isla Yalahaulta, kolmen saaren kierrokselta.

Holboxin tulvivat kadut. Vietimme Holboxilla aikaa 3 yön verran.

Lähdimme jatkamaan matkaamme Holboxilta El Cuyoon. Ennen Meksikoon lähtöä kyselin useammalta siellä käyneeltä matkavinkkejä ja jokaisessa vinkissä toistuivat samat suositukset. Kuitenkin yksi enemmän maassa aikaa viettänyt vinkkasi El Cuyosta ja kiinnostuinkin siitä välittömästi, koska se vaikutti rauhalliselta paikalta, joka ei ole täynnä turismia. Tämä vinkki osottautuikin reissun parhaaksi ja jälkikäteen harmittaa, että olimme siellä vain 2 yötä. El Cuyo oli aivan ehdoton lempparikohteeni koko reissussa ja rantamaisema siellä oli yhtä paratiisia. Kyseessä on noin 1800 asukkaan pieni kaupunki, jossa ei ollut yhtäkään turistikrääsäkauppaa tai kaupustelijaa kadulla. Saimme myös meren rannalta hyvin edullisen ja viihtyisän hotellin, jossa kelpasi rentoutua.

Vaikeinta tässä matkaosuudessa oli siirtyminen El Cuyoon. Vaikka se oli maantieteellisesti lähellä Holboxia, niin sinne ei ollut yhtäkään suoraa bussireittiä. Kun selvisi, että meidän pitäisi matkustaa sinne kolmella eri bussilla lähes koko päivän, niin päädyimme ostamaan sinne yksityiskuljetuksen, joka maksoi 2300 pesoa eli noin 123€. Matka kesti reilut 1h 30min ja samalla saimme nähdä paikallisten pikkukylien maisemia. El Cuyosta oli kuitenkin helpompi matkustaa sisämaahan, Valladolidiin. Otimme paikallisen Noreste bussin ensin Tiziminiin (hinta 90 pesoa eli 4,80€) ja vaihdoimme siellä ADO bussiin, joka meni Valladolidiin (hinta muistaakseni noin 80 pesoa). Nämä bussiterminaalit olivat aivan vierekkäin. Suosittelenkin siis, että El Cuyoon kannattaa siirtyä mieluummin sisämaan puolelta. Ja mitä tulee näihin busseihin, niin erityisesti ADO bussit ovat turistien suosiossa ja erittäin siistejä. Mielestäni aivan Suomen tasoisia ilmastoituja busseja, joissa on vessat. Osa niistä on myös pienempiä minibusseja ilman vessaa. Yksi haaste Meksikon busseissa on kuitenkin se, että lippu on haastavampi ostaa etukäteen, sillä sovellukset ja nettisivut toimivat vaihtelevasti, joten ostimme liput suoraan bussista tai bussiterminaalista. Meillä oli tapana käydä ostamassa lippu vuorokautta aiemmin terminaalista, jotta saimme varmistettua paikan halutulle vuorolle. Tämän opimme, kun yksi vuoro oli kerran loppuunmyyty ja jouduimme odottamaan 5h seuraavaa lähtöä. Noreste bussi oli myös kokemus ja aivan turvallinen käyttää. Siellä matkusti lähinnä paikallisia ja tähän bussiin lipun pystyi ostamaan suoraan bussista. Bussissa soi reggaeton ja jopa ilmastointi saatiin toimimaan. Kelpasi matkustaa!

Paikallinen Noreste bussi.

El Cuyon paratiisiranta auringonlaskun aikaan.

El Cuyo

Kookosten keräilyä El Cuyossa.

Reissun kulttuuri kohokohta oli siirtyminen sisämaahan Valladolidiin, sillä sieltä pääsi tekemään päiväretken Chichen Itzan Maya temppeleille. Nämä temppelit ovat Unescon maailmanperintökohdetta ja valittu yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä.

Valladolid oli ihanan värikäs ja eläväinen sisämaa kaupunki ja valikoitui myös osaksi omia lempparikohteita. Sekä Valladolid että El Cuyo olivat kaupunkeja, jossa oli enemmän paikallisia kuin turisteja. Niissä puhuttiin huonoiten englantia, mutta se ei haitannut kommunikointia. Asiat saatiin aina selvitettyä ja me käytimme usein puhelimen translateria apuna, kun halusimme kysyä jotain. Toki oli hauskoja tilanteita, kun kysyin paikallisilta “Do you speak English”? ja vastaus oli pelkkä “No”. Siitä oli hyvä lähteä yrittämään keskustelua muutamilla espanjan kielen sanoilla. Tämä reissu kehittikin huomattavasti omaa espanjan kielen sanavarastoa.

Me päädyimme tekemään matkan Chichen Itzaan Oriente paikallisbussilla, joka maksoi ainoastaan 40 pesoa (noin 2€) ja se meni suoraan kohteeseen. Ostimme lipun ADO terminaalista. Olimme paikalla noin klo: 12.00 ja temppeli kierrokseen meni aikaa pari tuntia. Temppelit ja niiden historia oli todella vaikuttavat sekä mielenkiintoisia. Tätä reissua en olisi skipannut mistään hinnasta! Tunnelmaa latisti kuitenkin paikallisten pystyttämät myyntikojut, joita oli aivan valtava määrä joka nurkalla. Oli siis turhaa haaveilla rauhallisesta ja historiallisesta kävelystä alueella ilman, että joudut joka kulmalla kieltäytymään tavaran ostamisesta. Temppeli aukioilla oli myös tukahduttavan kuuma. Kannattaa siis laittaa aurinkovoidetta ja varata vettä sekä nesteytysjuomaa mukaan. Itsellä oli mukana koko reissun ajan elektrolyyttijauhe, mistä sai näppärästi aina tehtyä nestytysjuoman reissuille mukaan.

Meillä kävi tuuri, kun turisteja oli inhimillinen määrä liikenteessä, joten temppeleitä pystyi ihastelemaan ilman isoa ryysistä niiden edessä.

Kuvassa kentis kuuluisin El Castillon temppeli, jossa on joka kulmassa 91 askelmaa. Kun siihen lasketaan ylätaso mukaan, saadaan 365 vuodenpäivää. Temppeli on omistettu mayaintiaaninen käärmejumalille.

Chichen Itzan jälkeen suuntasimme virkistäytymään Ik-Kilin kuuluisalle cenotelle. Näitä cenoteja esiintyy juurikin Jukatanin niemimaalla ja niillä on pitkä historia mayaintiaanien kulttuurissa. Cenote on raikas makean veden lähde ja paikalliset pitivät sen vettä kylmänä. Meille suomalaisille se oli kuin kesäinen järvivesi, johon oli ihana pulahtaa uimaan. Muistelisin lipun maksaneen tänne 180 pesoa eli 9,50€. Lipun ja kuljetuksen pystyi ostamaan suoraan Chichen Itzasta. Kuljetus maksoi vain reilun euron Collectivo minivanilla ja samaisella kuljetuksella pääsi myöhemmin takaisin Valladolidiin vaivaisella 40 peson hinnalla (2,11€). Tämä toimi niin, että tien laitaan vain seisomaan ja odottamaan sopivaa kyytiä, minne mahtuu.

Ik-Kil cenote.

Valladolidin värikkäät kadut.

Kahden yön jälkeen Valladolidissa vaihdoimme maisemaa Tulumiin. Olin odottanut tätä ristiriitaisin tuntein. Tiesin, että Tulum on erittäin suosittu ja hieman kalliimpi, mutta pohdin onko se jo liian turistinen. Tulumista löytyikin sekä plussaa että miinusta. Meillä kävi hyvä tuuri hotellin suhteen ja lopulta päädyimme varaamaan keskustahotellin omalla uima-altaalla. Hotelli osottautui erittäin siistiksi ja rauhalliseksi ja allasalue oli oikein mukava. Rantahotellit Tulumissa maksoivat pahimmillaan oman kuukausipalkan verran / yö, joten emme edes yrittäneet varata hyvätasoista rantahotellia. Toki jos sellaisen olisi saanut fiksuun hintaan, olisi varmasti ollut loistava valinta.

Oma lemppari juttu Tulumissa oli ehdottomasti super laadukas ravintolatarjonta. Sieltä löytyi erityisesti terveellistä ja vegaanista ruokaa, mistä tykkäsin kovasti. Yksi suosikeistani oli nimeltään Raw love town. Myös kaupunkielämä oli mukavan eläväinen ja paikallisiakin näkyi paljon. Se mistä taas en juurikaan pitänyt, oli Tulumin suosituin ranta “Playa Paraiso”. Me vuokrasimme hotellilta pyörät ja pyöräilimme sinne innokkaana. Kun ranta alkoi lähestymään, niin jouduimmekin pitkään lipunmyyntijonoon ja jokaisen kävijän piti maksaa alle sadan peson pääsymaksu alueelle, koska kyseessä oli luonnonsuojelualue. Ymmärrän kyllä tämän tarkoituksen, mutta kaikki se jonottaminen ja ihmispaljous rannalla ei tehnyt suurta vaikutusta. Paljon enemmän nautin El Cuyon rauhallisesta tunnelmasta. Tulumin rannalla oli myös jonkun verran roskaa ja ystäväni intoutuikin keräämään sitä melko ison määrän. Vesi oli onneksi kirkasta ja hiekka paratiisimaisen valkoista. Rantamaisema oli siis kaunis ja jos siellä olisi ollut enemmän väljyyttä, olisi kokemus ollut rentouttavampi.

Menisin kuitenkin Tulumiin uudelleen, sillä se on paikka, missä on vähän kaikille kaikkea ja Tulumista on helppoa tehdä myös päiväretkiä lähialueille.

Tulumin hotellin katolla oli viihtyisä ja pieni keinu/allasalue. Olimme täällä 3 yötä. Hotellin nimi on Ko`ox E´Wenne ja he vuokrasivat myös pyöriä 160 peson vuorokausi hintaan (8,55€).

Reissumme viimeinen etappi ennen viimeistä yötä Cancunissa oli Playa del Carmen ja rehellisyyden nimissä olisin toivonut, että olisipa joku sanonut ennen lomaamme, että älkää menkö sinne. Heh!

Playa del Carmen oli koko matkamme ruuhkaisin ja äänekkäin paikka, jossa oli valtava määrä sirkushuveja turisteille. Ainakin siltä se meistä tuntui! Missään ei saanut kulkea rauhassa ilman, että kaupustelijat olisivat huudelleet tarjouksiaan. Todistimme myös kuinka leijonan pentu oli raahattu keskelle keskustaa kuvien ottamista varten ja tästä tuli vain paha mieli. Yövyimme siellä vain kaksi yötä, mutta halusin äkkiä pois.

Toki Playa del Carmen sopii kaikille, jotka pitävät yöelämästä ja ostosten tekemisestä. Mikäli et häiriinny jatkuvasti kaupustelusta, niin toki kannattaa käydä. Rannat siellä olivat kauniita, mutta hyvin ruuhkaiset. Tunne oli sellainen “sillit purkissa”, enkä olisi voinut rentoutua ainakaan keskustan tuntuman rannalla. Onneksi hotellillamme oli mukava uima-allas alue ja positiivisin juttu tässä kaupungissa oli erittäin värikäs hotellimme. Vaikka se oli jo aikaansa nähnyt ja huone ei tehnyt vaikutusta, niin allasalueen värit piristivät suuresti. Kävimme myös aamupalalla erinomaisessa paikassa nimeltään Peace and Bowl. Tämä matka tulikin elettyä melko vahvasti smoothie bowleilla, avokadoleivillä sekä tacoilla. Meksikossa ruoka oli niin hyvää!

Ihanan värikäs hotellimme Playa del Carmenissa.

Lomamatkamme lähestyi loppuaan ja olimme varanneet viimeisen yön ennakkoon Cancunista ajatuksella “enää ei jaksa panostaa hotelleihin”. Hotellimme osottautui vähintään mielenkiintoiseksi. Huone ei vastannut ollenkaan kuvia, äänieristys oli olematon ja suihkusta tuli vain kylmää vettä. Vanhana hostelli lomailijana tämä ei kuitenkaan haitannut. Samapa se melkein on missä yönsä viettää, kun sänky on kohtuullinen ja katto pään päällä.

Ennen kotiin lähtöä halusimme katsoa vielä paikallisten markkinoiden valikoimaa jos löytäisimme hyviä tuliaisia, mutta väsyimme hyvin pian. Huutelu ja kaupittelu oli hyvin samanlaista mitä Playa del Carmenissakin ja voit vaan unelmoida siitä, että saisit tutkailla tuotteita rauhassa. Lähdimmekin vähin äänin hotellille rauhottumaan ja keräämään voimia kotimatkaan.

Yleisesti muuten hotelleista, niin me olimme varanneet etukäteen noin puolet lomamme hotelleista ja loput varasimme paikan päällä. Tarjontaa oli paljon! Toki se saattoi vaikuttaa, että olimme liikkeellä hieman ennen kiireisintä sesonkia.

Loppuun vielä hieman budjettiamme eli mitä tämä kaikki maksoi? Laskeskelin, että kokonaisuutena lomani maksoi 2800€. Missään emme juurikaan säästelleet ja uskon, että hotellien sekä ruuan suhteen olisimme voineet vielä hieman tinkiä. Emme kuitenkaan kirjaimellisesti tinkineet mistään ja Meksikossa on tapana jättää aina tippiä, joten sekin on laskettu näihin kuluihin mukaan.

-Lennot Frankfurtin kautta 1020€.

-Hotellit yhdeltä hengeltä 630€.

-Ruuat, ostokset, matkat ja elämykset 1150€.

Meksikon matka ylitti odotuksemme ja oli yksi hienoimpia kokemuksia ikinä. Haluaisin ehdottomasti takaisin ja seuraavaksi kävisin myös Tyynenmeren puolella. Jukatan on tietääkseni myös kalleinta Meksikoa, joten muualla siellä eläminen olisi hieman edullisempaa. Suosittelen Meksikoa lämpimästi. Kulttuuri, ruoka ja ihmiset siellä ovat aivan ihania ja avuliaita. Meitä ei kertaakaan yritetty huijata ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan. En saanut edes ruokamyrkytystä, mutta tällä kertaa en syönyt katukeittiöistä, joissa voi joskus olla pieni ruokamyrkytysriski. Nimimerkillä: kokemusta tästä on Aasian maista!

Tämä maa meni helposti omalle TOP3 listalle, kakkoseksi heti Uuden-Seelannin jälkeen. Suosittelenkin Meksikoa lämpimästi jos haaveilet kaukomatkasta värikkään, eläväisen ja iloisen kulttuurin keskelle.

<3: Hanna