Kasvivärjäys on kuin vesivärimaalausta.

Ajattele itsellesi valkoinen paperi, johon maalaat erilaisia sävyjä. Tämän jälkeen voit kuvitella paperin sävyksi omat hiuksesi ja toivotun kasviväripigmentin. Jos sinulla on pohjalla ruskeaa ja maalaat sen päälle oranssia, millaisen sävyn saavutat? Oikea vastaus on lämmin kastanjanruskea. Jos taas laitat valkoiselle pohjalle oranssia, saat huomattavasti kirkkaamman sävyn.

Kasvivärjäys on hiuksiin pysyvästi tarttuva suoraväripigmentti, kun taas yrtit kiinnittyvät pehmeämmin. Tästä syystä pohjaa sekä siihen valittuja sävyjä on harkittava tarkasti, jotta onnistutaan lopputuloksessa. Kasvivärjäyksellä ei pystytä selkeästi manipuloimaan hiuksen omaa tummuusastetta. Ruskeaa pohjaa ei pysty muokkaamaan kirkkaan oranssiksi tai vaaleaksi ilman hapetetta tai vetyperoksidia. On siis turha tarkastella ainoastaan väripurkin kannessa olevaa sävyä. 

Yksi yleisimpiä virheitä kasvivärjäyksessä on pigmentin liika kerrostaminen. Vanhan sävyn päälle "maalataan" liikaa uutta sävyä ja kokonaisväri tummentuu. Mikäli latvassa on jo valmiiksi kaunis pigmentti, sitä ei tarvitse uudelleen värjätä. Kasvivärjäys ei haalistu samalla tavalla kuin hapeteväri.

Taannoin eräs koulutuksessa ollut ekokampaaja totesi ihanasti, että kasviväri muokkaantuu aina kantajansa näköiseksi. Tämä oli todella hyvin sanottu, sillä kasviväri kunnioittaa meidän omia pigmenttejä. Kyseessä on luonnosta tuleva raaka-aine, joten on myös tärkeää arvostaa sitä, mitä luonnosta saamme.

Mikäli kaipaat apua sinulle sopivan kasvivärireseptin löytämiseen, laita minulle viestiä tai tutustu Kasvivärjäyksen ABC e-oppaaseen.